perjantai 12. elokuuta 2016

Onnea voittajille (kirja-arvonta on suoritettu)


Tällä kertaa onnetar suosi paskerivilleä ja Helmi-Maaria Pisaraa. Onnittelut ja kiitos jokaiselle osanottajalle.

Voittajat lähettäkööt osoitetietonsa ja toiveensa kirjaformaatista (e-kirja vai paperikirja) + omistuskirjoituksella vai ilman jne. meilitse annmaridannebey (at)  outlook.com osoitteeseen.

Hyvää viikonloppua!

torstai 4. elokuuta 2016

Kirjasynttärit: Kun kuulet laulun varjojen 1 vuotta!!!




Onko siitä jo vuosi? Tai vasta vuosi. Paljon on vettä virrannut sillan ali sitten kirjani julkaisun, mutta juhlimisen aiheita ei tarvitse meillä hakea kaukaa. Bileet pystyyn!

Kirjasynttärien kunniaksi arvon kaksi kappaletta Kun kuulet laulun varjojen -kirjaa. Osallistu jättämällä kommenttilootaan nimimerkkisi (jos et ole kirjautunut käyttäjä) tai ilmoittamalla olevasi arvonnassa mukana (jos olet kirjautunut käyttäjä). Osallistumisaikaa on viikko (11/08/2016 asti) ja suoritan arvonnan sen jälkeen. Facebook-sivuni tykkäämisestä (nappi löytyy tuolta oikeasta ylälaidasta) saa lisä-äänen, mutta muista mainita myös siitä.

Ilmoitan onnettaren suosimat nimet/nimimerkit täällä blogissa ja myös facebookin puolella pian arvonnan jälkeen. Pyydän voittajia lähettämään osoitetietonsa meilitse annmaridannebey (at) outlook.com osoitteeseen, jotta voin kirjat postittaa. 

Onneksi olkoon esikoiseni!

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kuinka paljon käsikirjoitusta pitää työstää?

Pallo laskeutuu pellolle

Jaan ilmaisia neuvoja. Ottakaa ne vastaan sellaisinaan.

Oli kirjoittajan tähtäimessä sitten mikä kustannusreitti tahansa, parhaat kirjat syntyvät raalla työllä. Joskus tuon vaaditun työn määrää on vain vaikea arvioida, ainakin kirjoittajan itse. On mahdotonta arvioida, koska käsikirjoitus on valmis. Aina voi parantaa jotakin. On löydettävä se täydellisyyteen hiottu hetki, jolloin teksti on parhaimmillaan. Ja sekään ei aina riitä, mutta aloittelevan kirjoittajan olisi hyvä tietää yksi totuus käsikirjoituksista. Kerron sen tässä. Avatkaa korvanne:

Läheskään kaikkia vakiintuneidenkaan kirjailijoiden käsikirjoituksia ei hyväksytä kustannusohjelmiin. Hylsystä lähtee ihan sama ääni, kun se kopsahtaa kokeneen konkarin kuin aloittelijan postiluukkuun. Kirjamaailma on armoton ja kuolleeksi julistettujen käsikirjoitusten hautuumaalla kummittelee hylättyjen sivujen kuoro.

Herää siis kysymys. Kuinka paljon kirjoittajan kannattaa satsata yhteen käsikirjoitukseen aikaansa, jos se joka tapauksessa luultavammin päätyy ei mihinkään? 

Periaatteessa, olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että hyvä käsikirjoitus on hyvin kirjoitettu, siihen on satsattu paljon aikaa ja ajatusta ja sitä on tehty rakkaudella ja työstetty niin loppuun kuin mahdollista. Periaatteessa. Olen lukenut nopeasti kasaan raapustettuja romaaneja, jotka ovat kelvanneet yleisölle ilman ongelmia. Jos tarina toimii, ei muodolla niin väliä. Jostain kai voi tinkiä aina.

Silti jaksan uskoa, että hyvä kirja valmistuu hitaasti. Voimme tietenkin keskustella siitä, mitä tarkoitan hyvällä, mutta kirja johon lukija uppoutuu, ja jonka luettuaan vielä jatkaa sivujen kääntämistä, on minun standardeillani hyvä. Sellaiset kirjat ovat harvassa. Ne ovat aarteita.

On kirjoittajan omilla harteilla päätellä minkälaista kirjallisuutta haluaa kirjoittaa ja millaisen vastaanoton tekeleelleen toivoo. Haluatko kirjoittaa jotain järisyttävää vai tähtäätkö enemmän viihdyttävyyteen? Kumpaakin tarvitaan ja kaikki kirjat ovat tärkeitä.

Palataan työstämiseen. Kun raakaversio on valmis, olet lepuuttanut aivojasi ja kipeytynyttä kirjailijan takalistoasi kuukauden ja aloittanut editoinnin. Huomaat, että työtä on valtavasti. Olet kirjoittanut maailman huonoimman kässärin. Se on surkea. Siitä ei ole miksikään.

Ole huoletta. Kaikki raakaversiot ovat kamalia. Toivottavasti pidät editoinnista. Jotkut kirjoittavat suoraan hyvin puhdasta, kaunista, virheetöntä ja täydellistä tekstiä. Pystyttäkäämme näille pyhimyksille alttari tulevan pääkirjaston ullakolle. Me muut, tavalliset pakanat, saamme kokea uudelleen kirjoittamisen ihmeen, leikkaamisen ja liimaamisen, kieliopin kertaamisen (twitteristä ja facebookista voi aina pyytää apua "tuleeks tää yhteen vai erikseen" -ongelmiin), henkilöhahmon nimen muuttamisen autuuden ym. editoinnin riemut.

Kun tekstiä on kierrätetty läpeensä suurin ja pienin muutoksin pari kolme kertaa, uskon että on aika alkaa puhua ensimmäisestä oikeasta versiosta, jota voi jo näyttää esilukijoille, jos sellaisia on. Uskokaa tai älkää, mutta kunnolliset esilukijat ovat myös harvassa. Kuka oikeasti jaksaa lukea keskeneräistä tekstiä vapaa-ajallaan? Sukulaisista ja kavereista on suuri apu. He eivät voi kieltäytyä, mutta he eivät myöskään uskalla sanoa päin naamaa, että tämä on chaissea. Ja se sinun on kuultava, jotta uskot, että rakkaassa käsikirjoitukessasi on ongelma. Niissä nimittäin yleensä on. Jos ei ole, tervemenoa pyhimysten pariin vaan.

Jos olet vihdoin jotain kummaa kautta onnistunut saamaan kässärillesi rehellistä palautetta, joka on rakentavaa ja pyrkii auttamaan sinua tekemään tekstistäsi paremman, alkaa vielä parin työstökerran rumba. Korjaa, siirrä, lisää, paranna, selitä lisää, selitä vähemmän, vaihda henkilöhahmon sukupuoli, kirjoita alku uusiksi, loppu uusiksi, kirjoita koko roska uusiksi. Näin se vain on.

Kirjoittaminen on vaikeaa. Hyvin vaikeaa. Totu ideaan ja kirjoita lisää.

Jossain vaiheessa käsikirjoituksesi alkaa ehkä potuttamaan. Et oikein jaksa sitä enää. Se on pyörinyt One Driven lisäksi unissasi, mukana lenkillä, lomilla, aamuöisinä "kirjoita tämä loistava dialogi heti muistiin" hetkinä ehkä vuosia osana elämääsi. Ja nyt olet sitä täynnä. Olisiko se valmis? Voisiko sen lähettää kustantamoon?

Editoin edellistä käsikirjoitustani vuoden. Tunteella. Pidin hommasta. Todella rakastin sitä. Minusta tuntui siltä, että en ollut koskaan kirjoittanut mitään yhtä hyvää. No, okei, olen vielä ja ehkä ikuisesti hyvin aloittelija kirjoittamisen saralla. Yksi julkaistu romaani ei tee minusta vielä paljoa mitään. Niin, tosiaan anteeksi nyt kaikille niille kirjoittajille, jotka yhä haaveilevat siitä ensimmäisestä. Se on upeaa ja mahtavaa, mutta sen jälkeen pitää saada se toinenkin julkaistua ja kolmas.... Kerroinko jo, että kirjoittaminen on pers...vaikeaa, toisinaan.

Ihana käsikirjoitukseni oli viimeisen päälle viimeistelty ja lähetin sen kustantamoon. Sieltä oltiin toivottu mahdollisimman viimeisteltyä käsikirjoitusta nimittäin. Ihan normaalia. Kukaan ei halua lukea keskeneräistä. Ei kukaan. Ja mitä keskeneräisempi käsis, sen enemmän kustantamo joutuu maksamaan kustannustoimittajalle hänen työstään.

Sellaista tilannetta, missä kaikki olisivat tyytyväisiä, ei varmaan ole, mutta valitettavasti sinä et voi kirjoittajana vaikuttaa asiaan mitenkään. Sinä vain kirjoitat. Neuvon nyt kuitenkin pohtimaan tarkasti, haluatko saada hylsyn käsikirjoitukseen, jota olet työstänyt kaksi vuotta vai käsikirjoitukseen, jota olet työstänyt vain puolitoista. Olisiko lopputulos ollut niin erilainen? Perusasiathan varmaan olivat esillä jo varhaisemmassakin versiossa.

Mihin sitten kannattaa kiinnittää huomiota editoidessa?

Unohda kaikenlainen markkina-ajattelu. Sillä lailla syntyy vain skeidaa ja olen varma, että sinä et halua kuulua niiden kirjailijoiden joukkoon, joiden kirjat ovat skeidaa, vaikkakin myyvät biljoonia.

Editoi kuitenkin lukijaa ajatellen. Tuo tarinasta esiin ne parhaat ja välttämättömimmät asiat. Yritä myös miettiä osaatko vastata seuraaviin kysymyksiin:

- mistä kässäri kertoo (kyllä, kässärin on parasta kertoa jostakin)?
- esitätkö sen alussa jonkinlaisen dilemman, ongelman, mysteerin?
- vastaatko siihen lopussa?
- tuoko jokainen luku jotain uutta/lisää tarinaan?
- mikä/mitkä ovat kässärin koukut (joihin lukijan on jäätävä jumiin)?
- haluatko kirjoittaa jatkoa, oli se sitten itsenäinen jatko-osa, trilogia tai viisitoista osainen sarja? (henk. koht. neuvoni on että älä, jos olet aloitteleva kirjoittaja/kirjailija... okei olen tylsä ja inhottava pessimistinen mörkö, joka on kerran pettynyt pahasti, ja joka kaikesta huolimatta haluaa näyttää urhealta, mutta jonka haavat vuotavat yhä, byyhyyhyy)
- oletko tehnyt henkilöhahmoistasi sellaisia, että lukija voi heihin samaistua?
- oletko kuvaillut riittävästi, mutta ei liikaa, avaruusaluksesi hyperdriveä/noitaopiskelijoiden linnankeittiötä?
- viekö jokainen dialogi tarinaa eteenpäin tai tuoko se jotain uutta esiin jostain henkilöhahmosta?

Asioita, joihin on syytä kiinnittää huomiota, on liikaa. Niitä on kaikkia mahdollista työstää ajalla, mutta muista, että sinunkin aikasi on arvokasta. Ja joitain asioita voi fiksailla vielä sen mahdollisen kustannustoimittajankin kanssa, jonka työ itse asiassa on juuripa kiinnittää huomiota myös kaikkiin näihin asiohin kieliopin lisäksi. Kustannustoimittajat ovat välttämättömyys, kun tehdään hyviä kirjoja.

Käsikirjoituksen alun pitää olla viimeistelty parhaiten. Se vaatii työtä enemmän kuin mikään muu. Hiomista, tarkkuutta ja puntarointia. Tee siitä niin hyvä ja myyvä kuin osaat. Pyydä aloituksen hiontaan apua ulkopuolisilta, jos et muuhun. Jos käsiksen alku saa kustannuspäällikön lukemaan pidemmälle ja ehkä jopa loppuun asti, olet voittanut jo puoli valtakuntaa. 

Pistä siis aikasi ja mahdollisesti myös rahasi siihen, mikä on tärkeintä. Kirjoita perhanan hyvä tarina, mielenkiintoisilla henkilöhahmoilla, hyvillä juonenkäänteillä ja arvaamattomalla lopulla. Editoi rakkaudella ja juo paljon teetä ja harrasta joogaa ja juoksemista (henkilökohtainen neuvoni jokaisen kirjailijan mielen- ja ruumiinterveyden hyväksi), mutta älä jää jumittamaan ikuiseen työstämiseen vuosiksi. Ellet sitten tähtää avaruuteen tähtien joukkoon. Hyvää matkaa, joka tapauksessa!


torstai 21. heinäkuuta 2016

Selviytymisopas maailmanahdistukseen




1. Etsi eläimiä.
2. Rapsuta massuja.
3. Lue Paula Havasteen kirjoja.
4. Ahmi Stranger Things sarjaa Netflixiltä tjms.
5. Joogaa aamuaurigossa terassilla.
6. Kuuntele Suomi-rock rock rockia.
7. Juokse peltojen keskellä itsesi punaiseksi ja hikiseksi.
8. Halaa ja pussaa perillisiä niin että ne kiljuvat "äiti lopeta!"
9. Jahtaa perillisiä vesiruisku kädessä ympäri pihaa.
10. Hengitä ja hymyile.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Postaus jota en kirjoittanut

Kuuma tie horisonttiin


Halusin kirjoittaa mieltä juuri nyt painavista asioista. Aloitinkin tekstin latomisen ruudulle, mutta keskeytin koko homman, kun huomasin, ettei sellaista voi sanoa. Tai jos sanoo, niin kirjoittajan pitää vähintäänkin olla asiantuntija ja/tai toimittaja. Pyyhin tekstit pois ja lähdin etsimään "mieluisampaa" sanottavaa. En löytänyt.

Palaan siis fiktion pariin ja edistän käsikirjoitusta. Sillä saralla on sentään jotain tehtävissä.

#maailmanahdistus
#terrorismi
#politiikka