keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Taivaallinen Louvre (museofriikin vinkit Pariisiin)

Porte des Lions sisäänkäynti.
Miksi joku haluaa väen vängällä jonottaa tunnin pyramidin juurella, kun Louvreen pääsee sisään jonottamattakin? Mitä, eikö kukaan ole kertonut, että Louvrella on toinenkin sisäänkäynti? Itse asiassa niitä on useampi (yksi tyhmille turisteille, yksi vammaisille, yksi fiksuille jne). Louvren nettisivuilla asiasta kerrotaan ihan selkeästi:

Entrances to the museum
Pyramid and Galerie du Carrousel entrances: open every day (except Tuesday) from 9 a.m. to 7:30 p.m. on Mondays, Thursdays, Saturdays, Sundays; and from 9 a.m. to 10 p.m. on Wednesdays and Fridays.
Passage Richelieu entrance: open every day (except Tuesday) from 9 a.m. to 5:30 p.m. (6:30 p.m. on Wednesdays and Fridays)
Porte des Lions entrance: this entrance may be closed for technical reasons. Please contact us the day before your visit at +33 (0)1 40 20 53 17.

Porte des Lionsin sisäänkäynti sijaitsee Louvren palatsin Seinen puoleisessa siivessä suurin piirtein pienen riemukaaren kohdalla. Joudut siis kävelemään koko valtavan palatsin pihan halki, ylittämään tien ja pelkäämään, että sisäänkäynti onkin jostain teknisistä syistä kiinni juuri tänään. Mutta se on kaiken vaivan väärti, kun kävelet museoon sisään ilman pienintäkään jonoa. Ostat liput automaatista ja olet valmis museokierrokseen. 2015 hinta on 15 euroa per naama (alle 18-v. ilmaiseksi). Nappaa toki museon kartta mukaan ennen kuin suuntaat minnekään. Ilman sitä olet kusessa. Jos ehdottomasti haluat käyttää Louvren vuokraamaa Nintendo 3D-audioguidea, joudut ehkä hakemaan sen erikseen pääsisäänkäynnin eli pyramidin luota. Sen sijaan voit ladata puhelimeesi myös Louvre-appsin. Jos visiittisi on ensimmäinen, se on ehkä ihan hyvä opastaja.


Louvre oli kuninkaanlinna, josta tuli museo.
Olen kolunnut Louvren läpi jo pariin otteeseen, mutta se ei tietenkään estä minua haluamasta haahuilla sen koreilla käytävillä lisää. Tällä kertaa toin mukanani teinin, joka on juuri aloittanut opiskelemaan historiaa ja taiteita yläasteella. Hänellä oli siis omat prioriteettinsa sen suhteen, mitä halusimme museossa nähdä: Mona Lisa, Akhenaton ja keskiaikainen taulu, missä yksi nainen nipistää toisen naisen nänniä. Ei teini asiaa ihan näin onneksi ilmaissut, vaan kertoi taulusta sen mitä oli kuviksen tunnilla oppinut ja osoitti kartasta paikkaa, mistä sen löytää. Toinen museokaverini oli mummo, joka kuuliaisesti seurasi perässä ja räpsi kuvia kaikesta söpöstä.


Louvren viileät käytävät (Denon-siipi).
Jos hipsit Louvreen sisään leijonaportin kautta, pääset suoraan yläkertaan (1. krs) nousemalla sille käytävälle, joka vie Mona Lisa -saliin. Tällä ensimmäisellä, noin kilometrin pituisella käytävällä on viileä meininki. Ei liikaa populaa ja taulut eurooppalaista 1600/1700-lukua.


Jos ei Mona kiinnosta, niin käy salissa silti: tunnelma on hilpeä.
Muista kampitukset ja teroita kyynärpäät.
Katso kartasta se Denon-siiven sali, josta pääset kääntymään vasuriin ja löydät koko museon kuuluisimman teoksen. Moni muukin on tänne ennättänyt, mutta sehän tekee kokemuksesta sitäkin hilpeämmän. Jos olit vielä tähän asti luullut, ettei lähemmäs satavuotias kiinalaismummo voi jyrätä päällesi iloisesti hymyillen, noh, yllätyt. Varaudu, ole rohkea ja heittäydy leijonien kitaan. Mona Lisaa pitää lähestyä hitaasti, hieman etuillen, hieman tilaa antaen (muttei liikaa!) ja lopulta olet sen edessä, otat selfiet, jos se on juttusi, tai katselet ympärilläsi muita itsestään selfieitä ottavia (paljon opettavaisempaa). Palaa takaisin Denon-käytävälle ja jatka matkaa. Pian joudut kuitenkin kääntymään uudelleen vasemmalle ja päädyt portaikkoon, josta saat hienon kuvan Louvren toisesta päänähtävyydestä.

Samothraken Nike (Victoire de Samothrace)
Nike on vasta restauroitu ja tuotu taikaisin hienolle paikalleen, missä sitä tarpeeksi ihailtuasi laskeudut patsaan luokse ja nouset portaat sen vasemmalta puolelta kohti seuraavia seikkailuja. Päädyt pieneen pyöreään saliin, jonka katto muistuttaa entisaikojen loistosta. Käännypä seuraavaksi oikelle ja olet taas pitkässä käytävässä.

Älä unhoita kattoja.
Kävele Apollo-gallerian päätyyn ja löydät pöydän, jolle on asetettu näytille osa Ranskan kruununjalokivistä. Näet mm. ällistyttävän ruman kuninkaan kruunun, jota ilmeisesti Ludwig XV -parka joutui käyttämään. Kruunun alla koreilevat pääsiäismunan kokoiset timantit, joista yksi on vaaleanpunainen.

Apollo-salin seiniä ja kattoja koristavat freskot.
Timantteja ja diadeemeja tarpeeksi ihmeteltyäsi voit katsastaa myös muutamat kuninkaalliset ruokailuvälineet. Limogesin posliinit ja hopeakannut loistavat kuin ne olisi vasta valmistettu. Louvressa on asustanut useampi sukupolvi kruunipäitä. Apollo-salin eestaas ravattuasi jatka matkaa oikealle, saavut antiikin Kreikan ja lopulta muinaisen Egyptin osastoille. Mutta myöhemmin sarkofaafien ja faaraoiden välissä tulet huoneeseen, jossa Ludwig IV eli Aurinkokuningas koisi ennen kuin päätti rakennuttaa Versaillesiin modernimman asuinpaikan itselleen ja hovilleen. Sanottakoon, että tuohon aikaan Louvressa ei ollut vielä ihanan tehokasta ilmastointia ja ilmeisesti hajutkin olivat toista luokkaa viemärittömässä Pariisissa. Tosin, jos minulta kysytään, Pariisissa haisee vieläkin aika peelle. Mutta Louvressa tuoksuu onneksi nykyään vain juuri sille kuin museossa kuuluukin haista, vanhoille esineille.

Ruma kruunu.
Egyptiläinen osasto, oltiin sitten missä päin maailmaa tahansa, on aina ollut lempiosastoni. Pieni pistos toki nipsaisee sydänalaa, kun muistaa kuinka pieni museo Luxorin kaupungissa on. Suurin osa esineistöä on ryövätty Eurooppaan: Louvreen, British Museumiin, Berliiniin ja taitaa noita muumioita Suomestakin löytyä. Sitten taas, jos katsoo uutisia ja esim. muinaisen Palmyran kaupungin tuhoa, ovat nämä esineet ehkä paremmassa turvassa Louvressa kuin muualla. Louvre muuten joutui muuttamaan esineistönsä pois natsisaksan sotakoneiston alta juuri ennen kuin saksalaiset saapuivat Pariisiin. Tarina on uskomaton, ehkä siitä lisää toiste, mutta kuvitelkaa koko Louvren esineistö junaan pakattuna, juna jossain keskellä maaseutua stopissa ja museointendetti, joka kärsivä ilme kasvoillaan tarkastaa pellolle puretun valtavan maalauksen tilaa. Louvre onnistui näyttämään pitkää nenää natseille.


Viimeinen lepopaikka, tai...
Teinini juoksee antiikin Kreikan ja Egyptin saleja ristiin rastiin, räpsii kuvia ja etsii saviruukkua, jossa on kuvattu Ilias Homeroksen Odysseijasta. Kiitos kouluhistoria ja kiitos tieteiden ja taiteiden jumalat, lapseni viihtyy museossa!

Kivisteela, siitä lähtee.
Egyptiläinen osasto kiemurtelee pieninä saleina ympäri Sully-päätysiipeä. Saleissa on yllättävän vähän porukkaa sunnuntaiksi, mutta arvelemme suurimman osan kiertävän vain ns. päänähtävyydet, kunnes saavumme jokaisessa historiankirjassa kuvatun istuvaa miestä esittävän patsaan eteen. Kirjuri. Ja olemme melkein ainoat turistit koko salissa.

Sen ajan sihteeri.
Jätämme muinaisen Egyptin esineet haikeina jälkeemme ja suuntaamme Richelieu-siipeen (aina samassa 1. kerroksessa). Alkaa osasto, johon on koottu paljon esineitä ja huonekaluja aikakaudelta, jonka parissa olen viettänyt viime vuodet taustatutkimuksen merkeissä. Ranskan 1700-luku. En tiedä lopulta, miksi juuri 1700-luku. Ehkä koska se oli monarkian loppu, uudet tuulet puhalsivat, myös Valistus puski läpi ja tieteet ottivat paikan luuloilta ja uskomuksilta. Se oli suurten mullistusten aikaa.


Marie-Antoinette -kokoelman kelloja.
Viivähdämme vain hitusen näissä saleissa, koska olemme saaneet aimoannoksen ranskalaisten kuninkaallisten hullutuksista jo edellisenä päivänä Versaillesin kuuman auringon alla ja nousemme toiseen kerrokseen, missä sijaitsee teinini ennalta ruksaama pakko-nähdä-tissi-taulu. Otamme sisäpihan ja pyramidipihan välisestä käytävästä hissin, jolla pääsee kaikkiin kerroksiin. Käytämme samaa hissiä hetkeä myöhemmin laskeutuaksemme Louvren kellarikerrokseen. Sitä ennen seikkailemme keskiaikaista taidetta seinillään pursuilevia saleja kohti tätä:

Gabrille d'Estrée ja yksi hänen siskoistaan (1594 Fontainebleaun koulukunta)

Voin kuvitella että juuri tuo kuviksentunti on jäänyt koulupojilla hyvin mieleen. Taide avartaa jne.

Turisteja tauolla.
Kiertelemme saleja sinne tänne matkalla takaisin sille kuuluisalle joka kerroksen hissille, jota jo mieluusti käytämme. Jalka nousee, mutta ei enää pitkään. Louvressahan olisi niin paljon nähtävää, aasialainen, lähi-itä, muinainen Rooma, Assyyria jne. Lista on loputon. Kaikkea ei voi. Mutta sitä ennen saavumme pieneen saliin, johon on koottu otos impressionistien teoksia. Teini on jo oppinut muutaman nimen. Monet'n kohdalla kuuluu aina hihkumista.


Mietin pitäisikö teini viedä Givernyyn. Ehkä ensi keväänä tulppaanien aikaan...

Takaisin hissille ja suunta kohti 'Lower ground flooria', minne moni muukin on äkännyt suunnata. Yhtäkkiä maan alla oleskelu näyttää miellyttävän jokaista Louvreen saapunutta turistia. Kierrämme 1200-luvulla rakennetun Louvren ensimmäisen linnan muuria ympäri. Se on häkellyttävän hyvässä kunnossa. Linnan pienoismallista saa hyvän kuvan siitä millaisesta rakennuksesta oli kyse. Älkäät sekoittako tänä linnoitusta sen kanssa, johon viikingit hyökkäsivät. Se tapahtui noin 300 vuotta aiemmin ja se linna sijaitsi Ile de la Cité:llä eli sillä samalla saarella, jolla Pariisin Notre Dame seisoo.

Vanha Louvre.
Olemme viettäneet parisen tuntia Louvren ihastuttavilla käytävillä. Se on ihan riittävä näin teinin ensikokemukseksi suuresta taidemuseosta. Seuraamme Exit/Sortie -kylttejä pyramidille ja marssimme ulos. Ulkona on yhä kamala jono. Ohitamme sen hymyillen ja seuraamme teiniä matkamuistomyymälään. Hiplaan tovin Ranskan liljalla koristettua metallista kirjanmerkkiä, kunnes puhahdan. Olisi ihana, mutta ei sitä sitten kuitenkaan löydä kun sitä tarvitsisi. Ja e-kirjat... Kauppa on täynnä ihania juttuja, mutta jätämme ne hyllyillensä notkuilemaan ja kävelemme Seinen rantaan.

Muuri on hyvin säilynyt tai säilytetty.
Juttelin muutama päivä sitten töissä vanhemman brittirouvan kanssa Pariisista. Hänen mielestään "Paris is sooo out of date, sooo passé". Ehkä onkin, mutta siksi se juuri onkin niin ihana. Oh my good, sanoinko juuri että Pariisi on I H A N A. Minä joka pidän Pariisia pissanhajuisena liikenneruuhkana. Hmm, se edellispäivän auringonpistos ehkä.

Ulkoilua Seinen rannassa.

Pariisissa on enemmän museoita kuin mitä yksi turisti elämässään ehtii vierailla. Louvressakin on aina jotain uutta ihmeteltävää, koska joku osastoista on aina kiinni ja ehkä auki kun seuraavan kerran käyt Pariisissa. Louvren voi kiertää kokonaan yhdessä päivässä, mutta se vaatii kuitenkin aika suurta rakkautta ja sitoutumista museotaiteelle. Parempi nauttia siitä pieninä parin tunnin palasina. Esineistäkin saa enemmän irti, kun tietää että voi tarkastella niitä kaikessa rauhassa.

Tsekkaa tätä aimpaa postausta, jos haluat tietää lisää Pariisin nähtävyyksistä ja museoista.

*********************************

Kuvista sen verran, että niistä suurin osa on varhaisteinin ottamia ja mielestäni ihan hyvin tuo selvisi tehtävästä. Museossa kuvaamisessa on omat vaikeutensa, ei salamaa, vitriinit heijastavat, paljon populaa, kärsivällisyys ei aina riitä riittävään rajaamiseen ja tarkkuuteen, kun hienoa kuvattavaa on ympärillä liikaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti